Jean Sibelius sai syntymäpäivälahjaksi 8.12.1915 Steinway & Sons flyygelin täyttäessään 50 vuotta. Lahjan hankinta rahoitettiin ihailijoiden järjestämällä kansalaiskeräyksellä. Flyygeli oli tehty tilaustyönä nimenomaan säveltäjälle, ja valmistajan nimen alla on poikkeuksellisesti myös teksti ”Makers” (tekijät). Tällainen huomionosoitus on vain harvoissa Steinway-flyygeleissä. Soitin on erikoinen myös sen vuoksi, että sen koneisto on tehty Steinwayn tehtaalla New Yorkissa ja runko puolestaan samaisen valmistajan Hampurin tehtaalla, jossa flyygeli myös koottiin.
Säveltäjän lisäksi flyygeliä soittivat ahkerasti myös Aino Sibelius sekä perheen tyttäret. Museon aikana flyygeliä on soitettu lukemattomissa pienissä konserteissa ja sillä on tehty useita äänityksiä.
Flyygeliin uusittiin kevättalven 2016 aikana vasarakoneisto, joka oli jo vuosien saatossa kulunut. Flyygeliä vuodesta 1990 alkaen huoltanut ja virittänyt konserttivirittäjä Matti Kyllönen ehdotti, että soittimen eliniän pidentämiseksi olisi kulunut vasarakoneisto siirrettävä syrjään ja rakennettava uusi.
Uuden koneiston runko ja pääjäsenet ovat samanaikaisesta soittimesta peräisin ja kunnostettu tätä varten. Vasaravarret uusittiin kokonaan, ja ne toimitti Steinway. Uusi vasarakoneisto mitoitettiin alkuperäisen mukaiseksi. Myöskään koneistokehyksen ja koskettimiston punnitusta ei muutettu. Koskettimet ovat edelleen alkuperäiset eikä koneiston vaihtaminen ole vaikuttanut soittimen ulkonäköön.
Nykyisen koneiston sointi on nyt lähempänä soittimen alkuperäistä sointia. Vanhan koneiston kuluneisuusaste toi sointiin himmeyttä. Alkoi jo syntyä harhakäsitys siitä, millainen soittimen alkuperäinen sointi on ollut.
Uusi koneisto koottiin Elisa Visapään Pianonikkareilla Matti Kyllösen ohjauksessa, ja puuseppä Erkki Kähkönen valmisti alkuperäiselle koneistolle säilytyslaatikon.
Alkuperäinen vasarakoneisto on säilytyksessä Ainolassa, ja on vaihdettavissa nykyisen koneiston tilalle parissa tunnissa esimerkiksi äänitystilanteita varten.
Työn tilasi ja sen suorittamista valvoivat Ainolasäätiö ja Museovirasto.
