Päivän kulku Ainolassa noudatti kaikessa Jean Sibeliuksen sävellystyön ja muiden toimien vaatimaa järjestystä. Hiljaisuus oli välttämätön edellytys työlle, jota Sibelius usein teki kirjoituspöytänsä ääressä. Vasta viimeistelyvaiheessa hän siirtyi flyygelin ääreen.

Aino Sibelius vastasi päivän arkitoimista, aterioiden suunnittelusta ja vieraskäynneistä. Hänen tärkeimmät apulaisensa olivat perheessä lähes 60 vuotta työskennelleet sisäkkö Aino Kari ja keittäjä-lastenhoitaja Helmi Vainikainen.

Vilkku-hevosen lisäksi Ainolassa pidettiin myös muita kotieläimiä ja puutarhan ohella sika, kukko ja kanat toivat tärkeän lisän Ainolan ruokahuoltoon. (Uusi sika nimettiin aina Oliviaksi.)

Hevosen hoitajana ja talonmiehenä toimi 40-luvulle saakka päärakennuksen kellarikamarissa asustanut Heikki ”Hesa” Sormunen. Hänen jälkeensä Ainolan käytännön töistä huolehti monet vuodet lähinaapuri Unto Siimes.

Pienentääkseen kodin menoja Aino alkoi myös toimia tytärten opettajana. Tasan kello yhdeksän hän astui arvokkaasti lastenhuoneeseen, joka sai toimia myös luokkahuoneena. ”Nyt en ole teidän äitinne, vaan teidän opettajattarenne”, hän sanoi. Hänen johdollaan tyttäret opiskelivat monen luokan yli, kunnes siirtyivät Helsinkiin kouluun.

Pianonsoittokin saattoi tuottaa ongelmia. Kun Katarina sai luvan harjoitella pari tuntia soittoa kotona, Sibelius teki siitä erityisen maininnan päiväkirjaansa. Katariina kirjoitti samasta asiasta omaan päiväkirjaansa nousevansa aamuisin miten aikaisin tahansa ehtiäkseen kello 10 soittamaan, ”sillä silloin menevät pappa ja mamma kävelemään olkoon ilma millainen tahansa”. Usein tytöt kävivät soittamassa naapureiden luona, ja Aino Sibelius soitti nelikätisiä Maija Halosen kanssa. Juhani Ahon puolison Venny Soldan-Brofeldtin kerrotaan säälineen Ainon kovaa osaa ja antaneen hänelle käännös- ja puhtaaksikirjoitustyötä.

Ainon varsinainen elämäntehtävä oli luoda puolisolleen niin hyvät ja turvatut työolot kuin mahdollista ja tukea häntä kaikissa tilanteissa. Sibelius oli omaksunut lähes ylimykselliset elämäntavat: hän tarvitsi peseytyäkseen monet sangolliset vettä ja halusi aina olla vaatetukseltaan tiptop-kunnossa. Hyvällä tuulella ollessaan hän mielellään sekoitti aterialle salaattikastikkeen.

Avointen perheriitojen sijasta kodin ilmapiiriä synkisti kireinä hetkinä Ainon pessimismi ja vaikeneminen, tuskalliseksi jännittyvä mykkäkoulu. Matkojensa aikana Sibelius joskus unohti kodin raha-asiat tai rohkaisi etäältä vaimoaan: ”Jos ne pelottavat sinua laskuilla ja muulla sellaisella aja ne ulos ja pois, sano että minä en ole kotona ja etten nyt puutu heidän pikkumaisuuksiinsa.” Leipähuolet saivat Sibeliuksen joskus tuntemaan, että hän oli joutunut vangiksi porvarillisuuden verkkoon.

Vanhuuden vuosina Aino ja Jean Sibelius saivat iloita lasten ja lastenlasten käynneistä sekä monenlaisista musiikkimaailman johtohahmojen vierailuista. Jotkut vanhoista ystävistä pysyvät kirjeenvaihdon kautta lähellä, ja tärkeää ajanvietettä oli radion kuuntelu. Lähes päivittäin saattoi kuulla Sibeliuksen musiikkia soitettavan eri maissa. ”Juuri nyt hänen 1. sinfoniaansa soitetaan Sveitsissä. Kuuluvuus ei aina ole kovin hyvä, mutta kun sävellys on tuttu, voi torjua mielestään häiritsevät äänet ja keskittyä vain musiikkiin. Juuri nyt se soi hyvin kauniisti. Voit kuvitella mikä nautinto. Saada istua täällä metsän keskellä omassa kodissaan ja kuunnella sellaista mistä kaikkein eniten pitää”, totesi Aino Sibelius.