Kirjoja on Ainolassa lähes jokaisessa huoneessa. Saliksi avatussa suuressa alakerran tilassa on flyygelin vierellä nuotteja. Sibeliuksen alakerran työhuoneessa on pieni kirjahylly, jossa on mm. erilaisia hakuteoksia. Yläkerran työhuoneessa kirjoja on varsin runsaasti, ja makuuhuoneessa on Aino Sibeliuksen kirjasto. Kokonaisuudessaan Ainolan kirjakokoelmat käsittävät yli 3500 nidettä. Sibeliuksen lähiomaisten toimeksiannosta Helsingin yliopiston kirjasto luetteloi kirjat (1973 ja 1985) sekä julkaisi niiden luettelon.

Pääosa kirjoista sijaitsee alakerran kirjastohuoneessa, ruokasalin takana olevassa kulmahuoneessa. Tämä entinen lastenhuone muutettiin kirjastoksi 1935. Muutostyöt ja kalustuksen suunnitteli Aulis Blomstedt, nuorimman tyttären Heidin aviomies. Kirjahyllyt täyttävät huoneen seinät. Kirjastohuoneessa Sibelius kuunteli myös radiota ja äänilevyjä, usein yhdessä Ainon kanssa.

Kirjastohuoneen kirjasto on suurelta osin Aino ja Jean Sibeliuksen yhteinen kirjasto. Kirjastohuoneen kirjastoon on kertynyt kirjoja, jotka ovat seuranneet kumpaistakin aina heidän lapsuudestaan saakka, esimerkkinä Janne Sibeliuksen omistajanmerkinnällä varustettu Robinson Crusoes märkligaste äfventyr. Laaja kokoelma Juhani Ahon teoksia puolestaan on pääosin peräisin Ainon lapsuudenkodista, ja monet myöhemmistä lahjoituksista on omistettu yhteisesti Aino ja Jean Sibeliukselle, esimerkiksi Arvid Järnefeltin teokset silloin, kun niitä ei ole omistettu pelkästään Ainolle. Laaja kokoelma Tolstoin teoksia on myös kuulunut Ainolle, samoin Mika Waltarin teokset.

Kirjasto on säilytetty alkuperäisessä järjestyksessään. Kirjastohuoneen nojatuolin ja tupakkapöydän lähituntumassa ovat saaneet paikkansa Sibeliuksen mielikirjat, kuten H.C. Andersenin Sagor og historier, J.L. Runebergin Samlade skrifter, Homeroksen Odysseian latinankielinen laitos, Horatiuksen Opera omnia sekä Petrarca. Goethen, Schillerin ja Lessingin Sibelius tunsi niin ikään hyvin, ja oli perehtynyt myös Shakespeareen. Hän luki kuitenkin myös uutta kirjallisuutta. Esimerkiksi kirjeessään Berliinistä 1928 säveltäjä kertoo, miten hän hotellihuoneessaan luki ihastuneena Knut Hamsunin uutta teosta Landstrykere (Maankiertäjä).

Sibelius tietenkin osti kirjallisuutta, sekä omaan kirjastoonsa että lahjaksi Ainolle ja tyttärille. Pariskunnan mielilukemista olivat historia, elämäkerrat ja muistelmat, hallitsevassa asemassa ollen kuitenkin kaunokirjallisuus. Myös suuri maailmankirjallisuus on hyvin edustettuna. Esimerkiksi klassisen ruotsalaisen kirjallisuuden valikoima on monipuolinen (Almquist, Bellman, Lagerlöf, Strindberg, Söderberg, Tegnér). Kirjaston kirjat ovat suurimmaksi osaksi suomeksi ja ruotsiksi, mutta joukossa on myös runsaasti saksaa, jota Sibelius hallitsi hyvin. Ranskan- ja englanninkielistä kirjallisuutta hän näyttää lukeneen paitsi alkukielellä myös joko ruotsin- tai saksankielisinä käännöksinä. Muuta pohjoismaista kirjallisuutta kuin ruotsalaista hän luki alkukielellä (Björnson, Hamsun, Ibsen, Undset). Aino puolestaan luki maailmankirjallisuutta paitsi suomen- ja ruotsinkielisinä käännöksinä myös ranskaksi. Lahjaksi saatujen vieraskielisten kirjojen määrä kertoo Sibeliuksen runsaista kansainvälisistä yhteyksistä ja ystävyyssuhteista.

Kirjallisuus liittyi kiinteästi Sibeliuksen sävellystyöhön. Etenkin nuorempana hän luki runoutta ruotsiksi, ja hänen yksinlaulunsa on sävelletty pääosin ruotsinkielisiin runoihin, kirjoittajinaan mm. Gustaf Fröding, Ernst Josephson, J.L. Runeberg, Viktor Rydberg, August Strindberg, K.A. Tavaststjerna, Zachris Topelius sekä Josef Julius Wecksell. Suomenkielisten kirjailijoitten joukossa merkittävin oli Aleksis Kivi, jonka tuotannon Sibelius omisti kokonaisuudessaan. Suomenkielisen kirjallisuuden merkittävin teos oli epäilemättä Kalevala, rinnallaan Kanteletar, mutta esimerkiksi Juhani Ahon Panun (1897) hän näyttää lukeneen melkein hajalle. Sen yhdelle sivulle hän on kaiken lisäksi luonnostellut musiikillisen aiheen.

Huomattava osa teoksista on lahjoja. Ystävien ja naapureiden joukkoon kuuluivat mm. Juhani Aho, J.H. Erkko, Arvid Järnefelt, Larin-Kyösti, Eino Leino, Adolf Paul, Hjalmar Procopé, F.E. Sillanpää, Werner Söderhjelm ja Sigurd Wettenhovi-Aspa, joilta kirjastossa on varsin täydellinen kokoelma, varustettuna tekijöittensä omistuskirjoituksilla. Sibelius lukeutui Euterpe-lehden ympärille keräytyneeseen ruotsinkielisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden ryhmään, jonka jäsenet, kuten Sigurd Frosterus, Bertel Gripenberg, Werner Söderhjelm ja Emil Zilliacus lahjoittivat teoksiaan hänelle.

Sibelius hankki tietenkin myös sekä koti- että ulkomaista musiikkikirjallisuutta, joukossa ulkomaisten säveltäjien nuottijulkaisuja (Bach, Chopin, Mozart, Wagner). Pienoispartituureja ja musiikkikirjallisuutta hän säilytti työhuoneessaan. Musiikkikirjallisuutta tuli runsaasti myös lahjoina. Esimerkiksi Otto Anderssonin tuotanto on Sibeliuksen kirjahyllyssä lähes kokonaisuudessaan. Heikki Klemetti on mukana erinomaisella valikoimalla, samoin Ilmari Krohn, Sulho Ranta ja A.O. Väisänen. Itseään käsitteleviä kirjoja, niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin, hänellä oli varsin täydellinen kokoelma. Osaa niistä säilytettiin yläkerrassa. Kirjoihin Sibelius kirjoitti usein omia huomautuksiaan, toisinaan myös vastaväitteitä kirjoittajalle.

Yläkerran työhuoneessa säilytettiin myös uskonnollista (etupäässä sisaren, Linda Sibeliuksen lahjoittamaa) ja filosofista kirjallisuutta, konserttiohjelmia sekä aikakausjulkaisuja ja kirjoja, jotka käsittelevät Suomen historiaa. Yläkerran makuuhuoneessa sijaitsevaan Aino Sibeliuksen kirjastoon sisältyi muistelmia ja kaunokirjallisuutta – joukossa niinkin myöhäinen teos kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas – sekä kirjallisuutta käytännöllisiltä aloilta, jotka olivat Ainoa lähellä ja käsittelivät etenkin käsitöitä ja puutarhanhoitoa. Yläkerrassa on tallella myös tytärten lastenkirjoja.

Kirjaston luetteloinnista vastannut kirjastonhoitaja Eeva Mäkelä-Henriksson on luonnehtinut kirjastoa mm. seuraavasti: ”Ainolan kirjasto on suomalaisen kulttuurikodin kirjasto, jonka teoksia on todella luettu ja tutkittu. Erityisesti vuosisadan vaihteen suomalainen ja suomenruotsalainen kaunokirjallisuus tekijöiden omistein varustettuina ensipainoksina muodostaa arvokkaan ja mielenkiintoisen ryhmän.”

Kirjallisuutta

Jean Sibeliuksen kirjaston luettelo. Förteckning över Jean Sibelius’ bibliotek. Catalogue of the library of Jean Sibelius. 1-2. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 1973, 1985. [3], 186 lehteä ja [3], 25 lehteä. (Helsingin yliopiston kirjasto. Monistesarja. Helsingfors universitetsbibliotek. Stencilserie 7, 13.)

E.J. Ellilä, Säveltäjän kirjasto – Kirjastolehti 1954: 7.

Esko Häkli, Sibeliusten kirjasto Ainolassa – Bibliophilos 74 (2015): 1, s. 4-16.

Eeva Mäkelä-Henriksson, Jean Sibeliuksen kirjasto – Bibliophilos 32 (1973), s. 116-118.

Eeva Mäkelä-Henriksson, Die Bibliothek von Jean Sibelius in seinem Haus Ainola. – Bibliophilie und Buchgeschichte in Finnland. Anlässlich des 500. Jubiläums des Missale Aboense. Hrsg. von Esko Häkli und Friedhilde Krause. Berlin 1988, s. 96-101.

Eeva Mäkelä-Henriksson, Aino Sibeliuksen kirjat – Bibliophilos 36 (1977), s. 92-94.