Tuusulanjärven rannan taiteilijoiden siteet yhdistivät myös eri taiteenlajeja toisiinsa. Ainolassa on runsaasti taideteoksia, joiden tekijöinä ovat Sibeliuksen ystävät tai sukulaiset, erityisesti Aino Sibeliuksen perhepiiristä. Tässä ote Ainolan taidekokoelmista.

Albert Edelfelt teki vuonna 1904 lyyrisen väriliitupiirroksen Jean Sibeliuksesta tupaantuliaislahjaksi Ainolaan. Tämä muotokuva 38-vuotiaasta Jannesta oli Ainon suosikkikuva miehestään.

Albert Edelfelt: Sibelius, 1904

Akseli Gallen-Kallelan kolmiosainen sommitelma Satu (1894) pyrkii symbolisesti esittämään Sibeliuksen Sadun herättämiä mielikuvia värein ja viivoin. Teoksen oikeanpuoleisen osan täyttää nuoren Sibeliuksen herkkä akvarellimuotokuva. Vasemmanpuoliseen tyhjäksi jääneeseen alaosaan oli tarkoitus sijoittaa Sibeliuksen omakätinen nuottikuva, mutta Sibelius ei halunnut tätä teokseen lisätä.

Akseli Gallen-Kallela, ”Satu”, 1894

Salin ikkunan vierustalla on 42-vuotiasta Jean Sibeliusta esittävä rintapatsas, jonka suunnitteli kuvanveistäjä John Munsterhjelm. Kädessään Sibeliuksella on tässä veistoksessa hevosenkenkä, jonka hän on itse teokseen lisännyt. Sibelius ei nähnyt itseään veistoksen tuimassa ilmeessä ja päätti keventää tunnelmaa hevosenkengän avulla.

John Munsterhjelm: Jean Sibelius, 1908 (Kuva: Hannu Pakarinen)

Ainon veljen Eero Järnefeltin töitä on Ainolassa esillä runsaasti, tunnetuimpana Ainon sielukas muotokuva. Eero onnistui mielestään vangitsemaan tähän muotokuvaan jotakin hyvin olennaista siskonsa luonteesta.

Eero Järnefelt: Aino Sibelius, 1908

Sibeliukselle tärkeitä olivat Oscar Parviaisen kaksi maalausta, Hautajaissaatto ja Rukous (toiselta nimeltään myös Lapsen kuolema). Niiden alkuideat syntyivät Pariisissa, missä Sibelius ja Parviainen vuosisadan alussa ystävystyivät. Tammikuussa 1906 Sibelius improvisoi Pariisissa pianolla surumarssin, jonka tunnelma jäi kummittelemaan Parviaisen mieleen. Parviainen laati useita hautajaissaattoaiheisia luonnoksia, joista pisimmälle viedyn hän lahjoitti Sibeliukselle. Kiittäessään taiteilijaa vuonna 1908 Sibelius mainitsee tunnistaneensa pariisilaisideat, jotka kehittyessään ovat syventyneet voimakkaissa punaisissa ja mustissa väreissään, mutta samalla säilyttäneet luonnosmaisen hurjuutensa.

Oscar Parviainen, ”Hautajaissaatto”

Oscar Parviainen, ”Rukous” (Kuva: Hannu Pakarinen)