Sibeliuksille syntyi yhteensä kuusi tytärtä: Eva (Paloheimo, 1893-1978), Ruth (Snellman, 1894-1976), Kirsti (1898-1900), Katarina (Ilves, 1903-1984), Margareta (Jalas, 1908-1988) ja Heidi (Blomstedt, 1911-1982). Heistä kolmanneksi vanhin, Kirsti, kuoli kaksivuotiaana lavantautiin.

Jean Sibeliuksen tekemisillä oli merkittävä vaikutus perheen elämään, jonka rytmi jäsentyi suurelta osin isän työskentelyn mukaisesti. Kun isä sävelsi, talossa piti olla hiljaista. Hiljaisuus ulottui – paradoksaalista kyllä – myös sisarusten soittoharrastuksiin. Koska pianonsoitto ei saanut häiritä isän työtä, tytöt harjoittivat soittamista jopa kellarissa turkiksiin pukeutuneina ja sormet kylmästä sinertäen.

Tyttärien ollessa pieniä he pitivät Ainolaa purjelaivana, joka purjehti yksin aavalla merellä flyygelin suuntaan. Isä hoiti purjeita ja äiti ohjasi peräsintä. Laivan ympärillä mikään ei ollut varmaa: perheen rahatilanne oli usein epäselvä ja lisäksi isän teosten esitysten vastaanotto jännitti myös lapsia.

Siinä missä isän antamassa kasvatuksessa – silloin kun hän sitä muilta tekemisiltään tai matkoiltaan ehti harvakseltaan harjoittamaan – oli erityinen leimansa, äidin harjoittama lastenkasvatus oli arkista ja käytännönläheistä. Hänen roolinsa esimerkiksi tyttärien varhaisessa koulunkäynnissä oli erityisen tärkeä. Sisarukset nimittäin aloittivat koulunkäynnin hänen erityisopetuksessaan. Aino Sibelius oli opettajana tiukka kasvattaja. Runoilija Eino Leino on maininnut Ainolassa vierailunsa jälkeen tyrmistyneensä Aino Sibeliuksen ”julmuutta” tämän opettaessa lapsilleen vesistöjä. Äidin yksityisopetuksen jälkeen sisarukset jatkoivat koulunkäyntiään ensin Tuusulassa pienessä yksityisessä koulussa ja myöhemmin Helsingin Suomalaiseen Yhteiskoulussa.

Tyttäristä toiseksi vanhin Ruth kertoo muistelmissaan, että sisarusten ja koko perheen elämä keskittyi hyvin olennaisesti Ainolasta näkyvän maantien ympärille, joka toimi nuorison kohtaamispaikkana. Hän mainitsee myös, että tuusulalaiset lapset ja nuoret seurustelivat keskenään usein toistensa kodeissa. ”Kaikessa oli taiteellinen leima, vaikka tuskin me silloin osasimme kiinnittää siihen huomiota. Se tuntui itsestään selvältä. Minä rakastin ja rakastan vieläkin maalin ja sikarin hajua. Niiden yhdistelmä luo mielessäni kotoisen juhlan tunnun.”

Kun äiti omistautui yksinomaan perheelleen, hänen tyttäriensä elämään liittyivät myös työ ja ammatti. Eva oli sisaruksien silmissä neuvokas moniosaaja. Vaikka hänellä ei varsinaista ammattikoulutusta ollutkaan, ehti hänkin perheen hoitamisen ohella työskennellä mm. helsinkiläisessä sisustustoimistossa. Ruthista tuli jo lapsuuden rakkaan harrastuksen mukaisesti näyttelijä. Katarina puolestaan opiskeli Stuttgartissa pianonsoittoa ja toimi myöhemmin – Ainolan kotimuseon avattua ovensa – yhtenä talon oppaista. Margareta suoritti sisaruksista ainoana akateemisen loppututkinnon ja valmistui filosofian maisteriksi ja työskenteli pitkään mm. Sibelius-Akatemian kanslistina. Heidi opiskeli Ateneumissa muotoilua ja valmistui sieltä keramiikkataiteilijaksi.

Lue lisää Sibeliuksien tyttäristä osoitteessa www.sibelius.fi.

ainola_kotina_tyttaret_iso