Ainola kotina

Kun arkkitehti Lars Sonck ryhtyi suunnittelemaan Ainolaa, oli Jean Sibeliuksella kaksi toivomusta rakennuksen suhteen. Hän halusi työhuoneensa ikkunasta näköalan Tuusulanjärvelle ja ruokasaliin vihreän takan. Niin tehtiinkin. Taloon muutettiin syksyllä 1904. Alakertaan oli valmistunut työhuone säveltäjämestarille, ruokasali, kaksi makuuhuonetta, keittiö ja apulaisten huone.

Salonki, ruokasalista katsottuna

Yläkerta valmistui asuttavaan kuntoon 1911. Sinne tuli vanhempien makuuhuone, työhuone, josta oli entistä parempi näköala järvelle ja vierashuone. Osa yläkerrasta jäi avovintiksi tavaroiden säilytystä varten. Samaan aikaan alakerran työhuone muutettiin saliksi. Hirsiseinät tapetoitiin ja kalusteet hankittiin ajan porvarisperheen tyylin mukaan. Tyttäret saivat puolestaan käyttöönsä molemmat makuuhuoneet.

Kun nuorin tyttäristä Heidi aikanaan avioitui ja muutti pois kotoa kalustettiin alakerta taas uudelleen. Heidin aviopuoliso arkkitehti Aulis Blomstedt suunnitteli toisesta tyttärien huoneesta lämminhenkisen kirjaston ja toinen huone sisustettiin työ- ja makuuhuoneeksi Jean Sibeliukselle, koska hän ei iäkkäänä enää mielellään kulkenut yläkerran portaita.

Vesijohtoa ei talossa Jean Sibeliuksen elinaikana ollut, koska hän ei halunnut sävellystyönsä häiriintyvän. Sähkö tuli taloon hyvin varhaisessa vaiheessa, samoin puhelin.

Aino Sibelius asui Ainolassa miehensä kuoleman jälkeen vielä 12 vuotta. Nykyinen Ainola kertoo autenttisesti sen aikaisesta kodista.