Keittiö, kodin sydän

Ainolassa kotitalouden ja ruokahuollon keskeinen näyttämö oli keittiö. Omassa puutarhassa kasvatettiin vihannekset, juurekset, marjat ja hedelmät talouden tarpeisiin. Jauhot ja ryynit, kahvi ja tee, mausteet ja muut siirtomaatavarat sekä juomat tilattiin Järvenpäästä tai kauempaa Lahdesta, Keravalta tai Helsingistä. Maito haettiin naapurista Westermarckin tilalta.

Ruokatalouden ja keittiötyön järjestäminen oikealla tavalla oli emännän tehtävä. Aino Sibelius huolehti tilauksista ja talouskirjanpidosta, mutta ei itse osallistunut ruuanlaittoon. Siitä huolehti Helmi Vainikainen, Ainolan pitkäaikainen kokki, apunaan Aino Kari. Puutarhan sadon säilöntä sen sijaan oli Aino Sibeliuksen vastuulla. Syksyisin ruokakomeroon, talon kellariin ja talon alapuolisessa rinteessä sijaitsevaan maakellariin kerättiin ruokavarasto, jonka turvin perhe eli talven yli – seuraavaan kevääseen ja satokauteen asti.

Keittiön tärkeimpinä välineinä pidettiin 1900-luvun alussa kelloa, vaakaa ja liettä. Niiden avulla taitava emäntä saattoi järjestää ruokatalouden järkevästi, täsmällisesti ja taloudellisesti. Ainolassa liedeltä löytyvät vohvelirauta, munkkipannu, pihvinpaistoon käytetty kupera parilapannu, lintupata ja iso kuparikattila. Lieden yläpuolisen hyllyn reunaan on kiinnitetty omenapora, jonka Janne toi amerikantuliaisina matkaltaan vuonna 1914.

Vesijohto tuli taloon 1960-luvulla, Jean Sibeliuksen kuoleman jälkeen. Silloin uusittiin myös tiskipöytä. Tiskipöydän yläpuolisilla hyllyillä ovat edelleen Ainolassa käytetyt kalakattila ja kaksi suurta emalikattilaa sekä kahvipannut.

Kaikki keittiön esineet ovat alkuperäisiä, Ainolaan eri aikoina hankittuja.

Maidon käsittelyyn liittyvää esineistöä Ainolan ruokakomeron hyllyllä.

Ruokakomero – keittiön aarreaitta

Ainolan keittiössä on iso ruokakomero, joka on rakennettu ajan ohjeiden mukaisesti talon varjoisalle puolelle, jotta se kesäkuumallakin pysyisi viileänä. Lisäksi keittiön porstuan kaapissa oli kylmäsäilytystä varten jääkaappi 1940-luvulla. Ruokakomeron järjestämisestä kirjoitti Mathilda Langlet kuuluisassa oppaassaan perheenemännille seuraavasti:

”Ruokakomerossa joudutaan useimmiten säilyttämään myös muuta kuin ruokatarvikkeita. Sinne pannaan talteen lasipurkit, kynttilänjalat, korit ja muut sellaiset. Ylimmälle hyllylle, jonne ei yleensä ylety kuin tikkailla, pannaan esineet, joita käytetään vain harvoin. Hillopurkit sijoitetaan mielellään myös korkealle. On useammastakin syystä parempi, ettei niitä ole niin helppo saada käsiinsä. Lattialla hyllyjen alla pidetään voipyttyjä, koreja, leipä-, ryynilaatikoita ja muuta sellaista. Alahyllylle laitetaan sellaiset asiat, joita ei sovi unohtaa, kuten ruuantähteet. Maustelaatikkoa ja pientä voipyttyä, fariinisokeria sekä suola-astiaa voidaan myös säilyttää tässä. Seuraavalle hyllylle pannaan leipäkori, voiastia ja juustokupu, anjovisrasia ja sardiinipurkki ja sen sellaiset. […] Jos on mahdollista, pannaan kahvi ja sokeri sekä mausteet omaan kaappiinsa tai omalle hyllylleen, erilleen muista ruokatarvikkeista.” 

Matilda Langlet 1894, Husmodern i staden och på landet. En fullständig handbok i hushållningens alla grenar. Andra genomsedda och tillökade upplagan. Stockholm: Albert Bonniers Förlag. Suom. Julia Donner.

Kellarissa säilytettiin mehuja, hilloja ja vihannessäilykkeitä. Siellä on edelleen tallessa 1960-luvun alussa säilöttyjä ruokatarvikkeita.
Hillopurkit ja mehupullot olivat arvotavaraa, jota säilytettiin vuodesta toiseen huolella.

Kellari – talven turva

Ainolassa on kaksi kellaria, joista toinen sijaitsee talon kivijalassa. Maakellari on rinteessä talon ja saunan välillä.

Säilykkeet, hillot ja mehut sekä omenat varastoitiin kivijalan kellariin. Maakellarissa säilytettiin perunoita, juureksia ja kaalia, jota Ainoassa syötiin paljon.

KUUNTELE, TUTKI JA OPI!

Ainolan ruokakomerossa maidon käsittelyyn liittyvillä esineillä on suuri rooli – ja keittiöpuutarha viljelmineen oli talouden perusta.
Helsingissä Kaapelitehtaalla toimiva Hotelli- ja ravintolamuseo on dokumentoinut hankkeessa Suomi syö ja juo mitä, miten ja miksi Suomessa on syöty ja juotu kautta aikojen. Allaolevien linkkien kautta voit tutustua maidon tuotannon historiaan Suomessa ja siihen, miten varhainen puutarhaviljely tuotti Suomessa arvokasta lisäravintoa 1700-luvulla.
 
 
Suomi syö ja juo - Suomen tie maitomaaksi
Suomi syö ja juo - Pihapellon perukoilta
Suomi syö ja juo - Herkullisinta historiaa