suomeksi
på svenska
in English
AINO JA JEAN SIBELIUKSEN KOTI

Sibelius toisen kerroksen työhuoneessaan vuonna 1915

JEAN SIBELIUS JA AINOLA

1800 –luvun lopulla Sibelius alkoi tuntea tarvetta ottaa etäisyyttä pääkaupungin riehakkaaseen taiteilijaelämään. ”Helsingissä laulu kuoli sisälläni” hän on myöhemmin todennut. Asuttuaan joitakin vuosia Keravalla Sibeliukset ostivat vuonna 1903 Järvenpäästä vajaan hehtaarin kokoisen tontin, joka sijaitsi puolisen kilometriä Tuusulanjärveltä itään. Seudulle oli jo 1800-luvun loppuvuosina syntynyt merkittävien nuorten suomalaistaiteilijoiden kiinteä yhteisö. Siihen kuuluivat mm. kirjailija Juhani Aho, hänen taiteilijapuolisonsa Venny Soldan-Brofeldt, kirjailija J. H. Erkko sekä taiteilijat Eero Järnefelt ja Pekka Halonen.

Ainola valmistui vuonna 1904 ja muutto sinne muodostui Sibeliuksen sävellystyön kannalta ratkaisevaksi. Valtaosa hänen sävellystuotannostaan onkin syntynyt Ainolassa. Kun Aino-puolison erityisen huolenpidon kohde oli Ainolan pihapiirin lännenpuoleinen puutarha, haki Sibelius puolestaan innoitusta idänpuolisten metsien hiljaisuudesta.

Vuosisadan vaihteen jälkeisinä vuosikymmeninä Sibelius matkusteli paljon. Niinpä Ainola ja perhe sekä kanssakäyminen taitelijayhteisön muiden jäsenten kanssa tarjosikin tasapainottavan ja rauhoittavan elämänpiirin kotiin palaavalle levottomalle taiteilijaluonteelle. Tosin arkenakin siistiin pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon sekä joskus knalliinkin sonnustautunut säveltäjä lienee ollut melkoinen ilmestys paitsi kotonaan myös kävelyretkillään tuolloin varsin perinteisessä ja epämuodollisessa maalaisympäristössä.

Ainolan suuri merkitys Sibeliukselle käy ilmi hänen antamassaan radiohaastattelussa vuodelta 1948: ”Olen säveltänyt toisen sinfoniani Italiassa, kolmannen Pariisissa ja Voces Intimae –kvarteton olen säveltänyt Lontoossa. Suurimman osan olen säveltänyt Ainolassa. Minusta tuntuu aina, että jokaisen pitää elää metsässä taikka suuressa kaupungissa. Täällä Ainolassa tämä hiljaisuus puhuu.”


Kaikkiaan Sibelius sävelsi Ainola-vuosinaan syksystä 1904 syksyyn 1957 noin 310 teosidentiteetin täyttävää sävellystä ja päälle tulevat vielä kirjavat sovitukset, luonnokset sekä kadonneet ja poltetut teokset. Hänen työteliäisyytensä varsinkin 25 vuoden aikana 1904-1929 oli valtava: siinä ajassa syntyi yli 300 teosta.

Ainola on yksi parhaimmin ylläpidettyjä kotimuseoita. Ainolassa vieraileva Sibelius-fani näkee salin, jossa säveltäjä tuskaili seitsemännen sinfonian parissa. Hän näkee flyygelin, jota sormeilemalla säveltäjä kokeili hiljaisesti uusia sointeja öisin, muun perheen yrittäessä nukkua. Hän näkee Ainolan yllä taivaan, jossa joutsenet lensivät huhtikuussa 1915 antaen säveltäjälle viidennen sinfonian finaalin pääteeman. Ja hän näkee takan, jossa Sibeliuksen viimeinen suurteos kahdeksas sinfonia mitä ilmeisimmin tuhoutui.

Sibeliuksen työ Ainolassa oli harvoin helppoa, mutta tälle säveltäjälle vaikeudet oli tehty voitettaviksi ja juuri surut toivat asuntoon kodin tuntua. Hän kertoi yksityissihteerilleen 1940-luvulla: ”Surut tekevät kodin kodiksi. Kaikki ne vaikeudet, mitkä meidän on pitkän elämän aikana yhdessä omaistemme kanssa voitettava, synnyttävät rakkauden kotiin.”

Vesa Siren: ”Jean Sibeliuksen Ainolassa syntyneet teokset” (Ainola - Jean ja Aino Sibeliuksen koti, SKS 2004).