Jean Sibelius (1865-1957) ja Aino Järnefelt (1871-1969) tapasivat ensimmäisen kerran, kun Ainon veli Armas Järnefelt toi opiskelutoverinsa kotiinsa. Aino Järnefelt kihlautui salaa Jean Sibeliuksen kanssa vuonna 1890 ja heidät vihittiin kesällä 1892. Nuori perhe asui ensin useammassa osoitteessa Helsingissä, mutta 1800-luvun lopulla Jean Sibelius alkoi tuntea tarvetta ottaa etäisyyttä pääkaupungin riehakkaaseen taiteilijaelämään. Perhe oli kasvanut neljällä tyttärellä ja kokenut suuren menetyksen, kun Kirsti-tytär kuoli vuonna 1901.
”Helsingissä laulu kuoli sisälläni”
Asuttuaan joitakin vuosia Keravalla, Sibeliukset ostivat vuonna 1903 Järvenpäästä vajaan hehtaarin kokoisen tontin, joka sijaitsi puolisen kilometriä Tuusulanjärveltä itään. Seudulle oli jo 1800-luvun loppuvuosina syntynyt merkittävien nuorten suomalaistaiteilijoiden kiinteä yhteisö. Siihen kuuluivat mm. kirjailija Juhani Aho, hänen taiteilijapuolisonsa Venny Soldan-Brofeldt, kirjailija J. H. Erkko sekä taiteilijat Eero Järnefelt ja Pekka Halonen.
Ainola valmistui vuonna 1904 ja muutto sinne muodostui Sibeliuksen sävellystyön kannalta ratkaisevaksi. Valtaosa hänen sävellystuotannostaan on syntynyt Ainolassa.
”Olen säveltänyt toisen sinfoniani Italiassa, kolmannen Pariisissa ja Voces Intimae -kvarteton olen säveltänyt Lontoossa. Suurimman osan olen säveltänyt Ainolassa. Minusta tuntuu aina, että jokaisen pitää elää metsässä taikka suuressa kaupungissa. Täällä Ainolassa tämä hiljaisuus puhuu.”
Jean Sibelius radiohaastattelussa 1948
Lahjakas Aino Sibelius omisti elämänsä Jean Sibeliukselle, tämän sävellystyölle ja yhteiselle perheelle. Hän oli taitava pianisti, ja ymmärsi musiikkia syvällisesti. Aino luki laajasti kaunokirjallisuutta ja harrasti kädentaitoja veistotöistä kirjontaan. Kirjeenvaihto sukulaisten ja ystävien kanssa kertoo tarkkoja havaintoja tekevästä, eettisesti periksiantamattomasta, pohtivasta ja analyyttisesta ihmisestä. Viiden tyttären kasvattaminen oli hänelle kutsumustehtävä.
Ainolassa näkyy kaikkialla Aino Sibeliuksen kädenjälki – niin sisutuksessa, tekstiileissä ja kodin käytännöllisissä ratkaisuissa. Suunnittelutehtävistä suurin oli vuonna 1905 valmistunut sauna. Ainolaan perustetusta puutarhasta hyöty- ja koristetarhoineen muodostui Aino Sibeliuksen elämäntyö.
Aino Sibelius puutarhatöissä 1940-luvulla. Kuva: Santeri Levas, Suomen valokuvataiteen museo.
1900-luvun alussa Jean Sibelius matkusteli paljon. Ainola ja perhe sekä kanssakäyminen taitelijayhteisön muiden jäsenten kanssa tarjosi tasapainottavan ja rauhoittavan elämänpiirin kotiin palaavalle levottomalle taiteilijaluonteelle. Tosin arkenakin siistiin pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon sekä joskus knalliin sonnustautunut säveltäjä lienee ollut melkoinen ilmestys – paitsi kotonaan myös kävelyretkillään tuolloin varsin perinteisessä maalaisympäristössä.
Kaikkiaan Sibelius sävelsi Ainola-vuosinaan syksystä 1904 syksyyn 1957 noin 310 teosidentiteetin täyttävää sävellystä ja päälle tulevat vielä kirjavat sovitukset, luonnokset sekä kadonneet ja poltetut teokset. Hänen työteliäisyytensä varsinkin 25 vuoden aikana 1904-1929 oli valtava: siinä ajassa syntyi yli 300 teosta.
Jean Sibeliuksen kuoltua Aino Sibelius asui Ainolassa vielä 12 vuotta, kuolemaansa, vuoteen 1969 saakka.
