Aino Sibelius syntyi 10.8.1871 Hausjärvellä. Hän oli kenraali Alexander Järnefeltin ja hänen vaimonsa Elisabethin, omaa sukua Clodt von Jürgensburgin, seitsemäs lapsi. Perheen tyttäristä Aino oli ainoa, joka eli pitkän elämän sillä sisaret Ellida ja Ellen kuolivat nuorina. Ainon veljistä Kasperista, Arvidista, Armaasta ja Eerosta tuli kaikista taiteilijoita.
Aino Sibelius säilytti läheiset suhteet lapsuuden perheeseensä koko elämänsä ajan. Sisarusten puolisoista tuli hänelle tärkeitä keskustelukumppaneita ja hän seurasi heidän lastensa kasvua ja elämänpolkuja tiiviisti. Sukupiiri, ystävät ja tuttavat muodostivat verkoston, jonka avulla selvittiin niin yksinäisyyden ja murheen tunteista kuin pula-ajoista ja joiden kanssa jaettiin ilot ja riemun hetket – sekä Ainolan puutarhan suuret sadot.
Järnefeltien koti oli suomalaisuusaatteen ja kulttuurin tyyssija. Kotona maalattiin, soitettiin ja kirjoitettiin. Ainon isän, Alexander Järnefeltin tavoitteena oli kuvernöörinä toimiessaan nostaa suomi sivistyneistön kieleksi. Elisabeth Järnefelt kokosi ympärilleen innokkaiden keskustelijoiden piirin, ensin Helsingissä ja myöhemmin perheen asuessa Kuopiossa. Erityisesti tolstoilaisuus vaikutti voimakkaasti Elisabeth Järnefeltin ajatteluun. Tolstoilaisuuden aatteellinen ja eettinen vaikutus muovasi syvästi myös Ainon elämänkatsomusta.
Kotoaan Aino sai kotitaloustaitoja korostavan kasvatuksen. Elisabeth Järnefelt piti kasvatuksessa tärkeänä, että jokaista lasta vaalittiin hänen omien taipumustensa ja voimiensa mukaan. Aino Järnefelt aloitti Suomalaisen tyttökoulun Helsingissä ja jatkoi opintojaan Kuopiossa, jonne perhe muutti, kun Alexander Järnefelt nimitettiin läänin kuvernööriksi vuonna 1884. Oppikoulun päättötodistuksen Aino sai vuonna 1887.
Aino olisi halunnut jatkaa koulunkäyntiä, mutta kun Alexander Järnefelt nimitettiin Vaasan läänin kuvernööriksi, lähti tytär osallistumaan kuvernöörin taloudenhoitoon ja edustustehtäviin. Kuopiossa ja Vaasassa Aino Järnefelt kävi veistokoulua, jossa opituilla taidoilla oli tulevaisuudessa suuri merkitys oman kodin rakentamisessa ja sisustamisessa. Veistokoulussa opiskeltiin muun muassa piirtämistä, ornamentiikkaa, laskemista ja kirjanpitoa.
Jean ja Aino tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1988, kun Ainon veli Armas Järnefelt toi opiskelutoverinsa kotiinsa. Kullervon suosion siivittämänä pari vihittiin kesällä 1892 Järnefeltien kesäpaikassa Tottesundin kartanossa. Vuonna 1893 syntyi tytär Eva, seuraavana vuonna Ruth ja kolmas tytär Kirsti 1898. Kirsti kuoli alle kaksivuotiaana vuonna 1900. Katarina Elisabeth syntyi 1903. Myöhemmin, Ainolassa jo asuttaessa, perhe kasvoi ”pulmusilla”, Margaretalla 1908 ja Heidillä 1911.
Aino omisti elämänsä Jean Sibeliukselle, tämän sävellystyölle ja yhteiselle perheelle. Lahjakas ja monipuolinen Aino soitti myös pianoa, luki laajasti kaunokirjallisuutta, puhui viittä eri kieltä ja harrasti kädentaitoja veistotöistä kirjontaan. Ainolassa näkyy kaikkialla Aino Sibeliuksen kädenjälki – niin sisutuksessa, tekstiileissä ja kodin käytännöllisissä ratkaisuissa. Suunnittelutehtävistä suurin oli vuonna 1905 valmistunut sauna. Ainolaan perustetusta puutarhasta hyöty- ja koristetarhoineen muodostui Aino Sibeliuksen elämäntyö.
Kirjeenvaihto sukulaisten ja ystävien kanssa kertoo tarkkoja havaintoja tekevästä, eettisesti periksiantamattomasta, pohtivasta ja analyyttisesta ihmisestä. Viiden tyttären kasvattaminen oli hänelle kutsumustehtävä. Tyttäret ja heidän perheensä kävivät Ainolassa usein vierailuilla ja pitivät Ainolle seuraa erityisesti Jeanin kuoleman jälkeen. Aino Sibelius asui Ainolassa vielä 12 vuotta miehensä kuoleman jälkeen, aina vuoteen 1969 saakka.
Kuva: Santeri Levas, 1940-luku. Suomen Valokuvataiteen museon kokoelmat.
