Puutarhan perustaminen
Oma puutarha oli erityisesti Ainon pitkäaikainen unelma, ja Ainolaan perustettiinkin hyötytarha heti muuttoa seuraavana keväänä vuonna 1905. Ainolan tontti oli vielä rakennustöiden jäljiltä täynnä kiviä, mutta siitä huolimatta Aino toteutti puutarhan perustamisen alusta asti omin voimin: ”Minä kuokin ja lapioin kuokkimasta päästyänikin. Välillä itkin ja sitten rupesin taas kuokkimaan”. Kasvimaat laajenivat vuosien mittaan käsittämään koko talon edustalla olevan noin sadan metrin mittaisen alueen.
Puutarha jakautui eri osioihin: hyötytarhaan, jossa viljeltiin erilaisia kasviksia ja juureksia, koristetarhan kukkaloistoon ja omenatarhaan. Puutarhan lisäksi Ainolan pihaan kuuluu laaja metsäalue, jossa etenkin Jean vietti aikaansa. Ainolassa kasvatettiin kaikenlaisia vihanneksia aina perunoista parsaan, ja puutarhan etelänurkassa sijaitsi runsaan tomaattisadon vuosittain tuonut kasvihuone. Ainon erityinen rakkaus oli omenoiden kasvatus, ja hän sai useita palkintoja omenistaan. Omenoiden lisäksi Ainolassa kasvoi päärynöitä, luumuja ja kirsikoita. Myös marjat olivat tärkeitä ja Ainolasta löytyi useita herukka- ja karviaispensaita.
Aino huolehti puutarhan suunnittelun ja käytännön toteutuksen lisäksi myös sadonkorjuusta ja säilömisestä. Elokuussa 1920 Aino kirjoitti äidilleen Elisabeth Järnefeltille:
”Nyt on oikea työaika käsissä. Ei tahdo päivä riittää. Kaiken lisäksi tulivat sienet semmoisella luonnonvoimalla, että aivan hämmästyimme. Minulla on nytkin kiire puutarhaan, menen sinne pelolla, sillä on varhainen aamu ja epäilen että yöllä on käväissyt halla. Se olisi niin ääretön vahinko, etten ymmärrä mitä sitten tehdä. Kaikki menisi hukkaan. Olen keittänyt vasta yhden ”satsin” herneitä. Papuja en vielä noukkinut ollenkaan.”
Puutarhan merkitys
Puutarhasta saatiin lähes kaikki perheen ruoka ja se toi etenkin sota-aikana vakautta. Hyötytarha toi omavaraisuuden hedelmien, marjojen ja vihannesten suhteen. Taloudellisuuden lisäksi puutarhanhoito oli tärkeää myös esteettisesti ja sosiaalisesti. Hyötytarhan lisäksi Aino suunnitteli itse laajan koristetarhan, jonka kukat kukkivat aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Erityisesti ruusujen kauneus vetosi Ainoon ja hän kasvatti Ainolassa monia eri ruusulajikkeita. Puutarha oli Ainolle oma tila, jossa rentoutua ja unohtaa arjen murheet ja huolet.
Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä puutarhanhoito oli tärkeä harrastus, joka toi inspiraatiota taiteeseen ja yhdisti yhteisön naisia. Aholassa, Suvirannassa ja Halosenniemessä oli kaikissa isot puutarhat. Siemeniä ja pistokkaita vaihdeltiin keskenään ja myös puutarhanhoitoon liittyviä neuvoja jaettiin auliisti. Myös Ainon lapsuudenperheessä arvostettiin omavaraisuutta ja puutarhanhoitoa. Erityisesti Ainon äiti Elisabeth ja veli Arvid vaalivat omia puutarhojaan tolstoilaisuuden hengessä.
Ainon ja Jeanin hauta
Puutarhan lämpimässä Rapalloksi kutsutussa eteläosassa sijaitsee Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Sibeliusten perhe oli matkustanut samannimiseen italialaiseen pikkukylään vuonna 1900 ja ihastunut paikkaan. Jean Sibelius haudattiin Ainolassa 1957 syksyllä ja Aino Sibelius keväällä 1969 ja harkitun askeettisen pronssisen hautapaaden suunnitteli Sibeliusten vävy Aulis Blomstedt. Blomstedt suunnitteli haudan niin, että paaden pinta muistuttaa märkänä Tuusulanjärven pintaa, joka oli säveltäjälle mieluinen.
Puutarha tänään
Ainolan puutarhaa ylläpidetään edelleen aktiivisesti. Ainolasäätiö on ennallistanut koristepuutarhaa jo vuodesta 1990-luvulta ja se on nykyisin lähes alkuperäisessä asussaan. Näytekasvimaalla on viljelty Ainolan alkuperäisiä kasveja jo vuodesta 2017 ja kasvimaan satoa hyödynnetään kahvila Auliksen tarjoiluissa.
Puutarha on avoin kaikille museon aukioloaikoina. Järjestämme kesäisin myös puutarhaopastuksia. Tervetuloa tutustumaan Ainolan puutarhaan!
