1865 Johan Christian Julius (Jean) Sibelius syntyy Hämeenlinnassa 8 joulukuuta. Samana vuonna syntyvät tanskalainen Carl Nielsen ja venäläinen Ivan Glazunov. Gustav Mahler on viiden vuoden ikäinen, Tšaikovski 25-vuotias, Brahms 32-vuotias sekä Verdi ja Wagner 52-vuotiaita.
Jean Sibeliuksen isä oli Hämeenlinnan kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibelius ja äiti Pyhäjoen rovastin tytär Maria Charlotta (o.s. Borg). Isä kuoli lavantautiin vuonna 1868 Jannen ollessa vasta 2,5-vuotias. Janne oli keskimmäinen kolmesta sisaruksesta, joista vanhin oli Linda Maria (1863-1932) ja nuorin Christian (1869-1922). Kotona puhuttiin ruotsia, mutta Janne kirjoitti ylioppilaaksi suomenkielisestä Hämeenlinnan lyseosta.
1875 Ensimmäiset sävellystapailut, mm. Vesipisaroita.
1885 Suorittaa ylioppilastutkinnon ja aloittaa oikeustieteen opinnot, jotka vuotta myöhemmin keskeyttää keskittyäkseen opintoihinsa Helsingin musiikkiopistossa.
1889 Jousikvartetto a-molli. Ensimmäinen opintomatka Berliiniin.
1890 Kihlautuminen Aino Järnefeltin kanssa. Opintomatka Wieniin.
1891 Kullervo-sinfonian ensimmäiset luonnokset.
1892 Avioliitto Aino Järnefeltin kanssa. Läpimurtoteos Kullervo julkaistaan.
1893 Esikoinen Eva syntyy. Sinfoninen runo Satu kantaesitetään (lopullinen versio 1902).
1894 Tytär Ruth syntyy.
1895 Neljä legendaa Kalevalasta op. 22: Lemminkäinen ja Saaren neidot, Tuonelan joutsen, Lemminkäinen Tuonelassa, Lemminkäisen paluu.
1898 Tytär Kirsti syntyy (k. 13.2.1900).
1899 Ensimmäinen sinfonia. Lehdistön Päivien kuvaelmamusiikki.
1900 Sibelius saa Axel Carpelanista elinikäisen ystävän ja tukijan. Carpelan ehdottaa Finlandia-nimeä kuvaelmamusiikin finaaliksi sävelletylle teokselle.
1901 Matkustaa Italian Rapalloon perheineen, sieltä Roomaan ja Prahaan, missä tapaa Antonin Dvorakin. Tutustuu Heidelbergissä Richard Straussiin, joka merkitsee päiväkirjaansa: ”Sibelius on ainoa pohjoismainen säveltäjä jossa on syvyyttä.”
1902 Toisen sinfonian kantaesitys. Kantaatti Tulen synty Suomen Kansallisteatterin uuden rakennuksen vihkiäisiin.
1903 Viulukonserton ensimmäinen versio. Tytär Katarina syntyy.
1904 Muutto Järvenpään Ainolaan.
1905 Viulukonserton uusittu versio. Kapellimestarivierailu Berliiniin (II sinfonia). Loppuvuodesta ensimmäinen vierailu Englantiin.
1907 Kolmannen sinfonian kantaesitys. Gustav Mahler vierailee Helsingissä.
1908 Toinen matka Englantiin. Aloittaa jousikvarteton Voces intimae, joka valmistuu seuraavana vuonna Lontoossa. Tytär Margareta syntyy.
1909 Menestystä Lontoossa (Satu ja Finlandia). Tutustuminen Debussyhin. Retki Kolille Eero Järnefeltin kanssa. ”Elämäni suurimpia kokemuksia.”
1910 Axel Carpelanin onnistuu pelastaa Sibelius taloudellisesta umpikujasta.
1911 Neljännen sinfonian kantaesitys. Tytär Heidi syntyy.
1913 Luonnotar.
1914 Matka Yhdysvaltoihin. Yalen yliopiston kunniatohtori. Aallottaret.
1915 Viidennen sinfonian ensimmäinen versio. Kantaesitys Sibeliuksen 50-vuotispäivän juhlakonsertissa.
1917 Suomi itsenäistyy. Sibeliuksen musiikin symbolinen merkitys kasvaa
entisestään.
1918 Kansalaisssota. Punaiset valvovat Järvenpäätä. Sibelius muuttaa perheineen tilapäisesti Helsinkiin.
1919 Jordens sång, kantaatti Åbo Akademin vihkiäisjuhlaan. Juhlintaa ja taiteilijatapaamisia. Viidennen sinfonian lopullinen versio.
1921 Säveltäjäkapellimestarivierailu Englantiin ja Norjaan.
1923 Kuudennen sinfonian kantaesitys. Vierailu Tukholmaan, Berliiniin ja Roomaan.
1924 Seitsemäs sinfonia. Sibelius johtaa kantaesityksen Tukholmassa.
1925 Matka Italiaan. Sinfoninen runo Tapiola.
1926 Musiikki Shakespearen näytelmään Myrsky.
1931-33 Työskentelyä mm. kahdeksannen sinfonian parissa.
1957 Syyskuussa Sibelius näkee päiväkävelyllä etelään muuttavan kurkiauran. ”Siinä ne tulevat, minun nuoruuteni linnut!” 20.9. hän saa aivoverenvuodon ja kuolee illalla. Samaan aikaan Malcolm Sargent johtaa Yliopiston juhlasalissa viidennen sinfonian.
1957 Sibeliuksen siunaustilaisuus Suurkirkossa 30.9.
Poimintoja Jean Sibeliuksen sävellystuotannosta
Sinfoniat
Kolmas sinfonia C-duuri op 52, 1904-1907.
Teokselle on aikaisempiin sinfonioihin verrattuna ominaista tiiviimpi ja keskitetympi muoto. Sen perusvireessä on rauhaa, kirkkautta ja valoa. Luonnontunnelmassa on enemmän sisäisiä näkyjä kuin muistoja ulkonaisista maisemista. ”–kaikesta huolimatta paljon duuria elämässä, III kulkee C-duurissa!” Sibelius kirjoittaa.
Neljäs sinfonia a-molli op. 63, 1911.
Säveltäjän oman luonnehdinnan mukaan sinfonia on ”kuin vastalause nykypäivien sävellykselle. Siinä ei ole hitustakaan sirkusta.” Neljäs sinfonia on moniselitteinen, filosofinen ja yksinkertainen. Sen teema-aineksen perusta on alkusävelistä syntyvä ylinouseva kvartti, joka luo yhteyksiä teoksen eri osien välille. Finaalia on tulkittu ihmisen voiman ja epätoivon kamppailuna, joka päättyy alistumiseen ja yksinäisyyteen.
Viides sinfonia Es-duuri op. 82, 1914-1915.
Sibelius aloitti sävellystyön palattuaan voitokkaalta Yhdysvaltojen matkalta. Ajan syvenevän pessimismin vastapainoksi viiden sinfonia ilmentää elämän korkeaa keskipäivää ja avointa ulospäin suuntautumista. Välitön menestys ei tyydyttänyt säveltäjää, joka muokkasi teoosta kahteen otteeseen ja hyväksyi sen uudistetussa muodossaan vasta 1919. Lopullisen sinfonian kuusi taukojen erottamaa loppusointua yllätti kuulijat.
Kuudes sinfonia d-molli op. 104, 1917-1923.
Sinfonia lähestyy keinovaroiltaan ja kehittelyltään kamarimusiikkia ja sitä on kutsuttu sinfonioiden sarjassa ”klassilliseksi”. Siinä puhuttelee karu yksinkertainen kauneus ja muodon veistoksellisuus.”Kun varjot pitenevät”, kirjoittaa Sibelius päiväkirjassaan. Säveltäjämestari johti itse teoksensa kantaesityksen 19.2.1923. Tämä oli viimeinen hänen johtamansa konsertti Suomessa (seuraavana vuonna oli vielä konsertti Kööpenhaminassa).
Seitsemäs sinfonia C-duuri op. 105, 1924.
Yksiosainen teos, jolle Sibelius aluksi aikoi antaa nimen ”Fantasia sinfonica”, sai kantaesityksensä Tukholmassa maaliskuussa 1924. Sinfonia tiivistää yhteen perinteisen neliosaisen sinfoniamuodon ja soveltaa siihen sonaatin kolmivaiheista symmetriaa. Teemojen sisäiselle dynamiikalle perustuva kasvu päättyy loppusäkeeseen, jossa kuulija on tunnistavinaan ”Valse tristen” alakuloisen valssipoljennon.
Viulukonsertto d-molli op. 47, 1903-1905.
Viulukonserton alkuversio esitettiin helmikuussa 1903 ja sai ristiriitaisen vastaanoton. Siinä missä toinen arvostelija näki sen olevan lähellä viulukonserton ihannetta, toinen kuuli säveltäjän antaneen periksi sovinnaistaituruudelle. Keväällä 1905 Sibelius muokkasi teoksen uudelleen, ja kantaesitys tapahtui Berliinissä Richard Straussin johtaessa. Viulukonserton suosio kasvoi, kun Jascha Heifetz ensimmäisenä levytti sen 1930-luvulla. Nykyään se kuuluu jo Sibelius-viulukilpailun ansiosta kautta maailman nuorten lahjakkaiden taiteilijoiden ohjelmistoon ja tarjoaa varttuneemmillekin ehtymättömän tulkintojen lähteen.
Sinfoniset runot ja sarjat
Pohjolan tytär op. 49, 1906.
Teoksen Kalevala-aihe lähentää sitä 1890-luvun Lemminkäis-sarjaan, mutta sen sävelkielessä on yhteyksiä myöhempiin orkesterirunoihin. Sibelius johti Robert Kajanukselle omistetun teoksen kantaesityksen Pietarissa joulukuussa 1906.
Öinen ratsastus ja auringonnousu op. 55, 1909.
Rakastava-sarja jousiorkesterille op. 14, 1911.
Lyyrisen sarjan lähtökohtana on 1890-luvulla sävelletty samanniminen mieskuoroteos Kantelettaren tekstiin.
Aallottaret op.73, 1914.
Amerikkalaisen mesenaatin tilaama teos, jonka taustalla on pikemmin Homeroksen kuin Kalevalan tematiikka. Yksi musiikin loistavista merikuvista: vuorovesien liikettä, merenneitojen leikkiä.
Tapiola op. 112, 1925.
Tämänkin Sibeliukselta tilatun teoksen kantaesitys tapahtui Yhdysvalloissa, joulupäivänä 1925. Suomessa se esitettiin vasta huhtikuussa 1927. Kalevalainen maailma antaa teokselle sen perustunnelman, johon ei liity mitään ohjelmallista sisältöä. Kustantajan pyynnöstä Sibelius hahmotti kuitenkin (saksaksi) teokselle moton:
”Pohjolan metsät, aarniot suuret ja tummat, tanhuat unten synkkien, kesyttömäin; siellä on ainoinen Tapio, korpien suojassa, sinipiiat kehrää, Metsolan taiat on kummat.”(suom. Martti Similä)
Sibeliuksen tuotantoon sisältyy lisäksi näyttämö- ja balettimusiikkia (mm. Järnefeltin näytelmään Kuolema, Shakespearen näytelmään Myrsky, balettipantomiimi Scaramouche), pianoteoksia, teoksia lauluäänelle ja orkesterille (mm. Luonnotar op. 70, 1913) sekä yksin- ja kuorolauluja.
