Aino ja Jean Sibeliukselle syntyi yhteensä kuusi tytärtä: Eva (Paloheimo, 1893–1978), Ruth (Snellman, 1894–1976), Kirsti (1898–1900), Katarina (Ilves, 1903–1984), Margareta (Jalas, 1908–1988) ja Heidi (Blomstedt, 1911–1982). Heistä kolmanneksi vanhin, Kirsti, kuoli kaksivuotiaana lavantautiin.
Eva oli lapsista vanhin ja sisaruksien silmissä neuvokas moniosaaja. Hän oli 11-vuotias Sibeliusten perheen muuttaessa Ainolaan, ja hän muutti jo 13-vuotiaana Helsinkiin käymään koulua. Eva meni 18-vuotiaana naimisiin Ainolan naapurissa Kallio-Kuninkalassa asuneen Arvi Paloheimon kanssa. Vaikka Evalla ei varsinaista ammattikoulutusta ollutkaan, ehti hän perheen hoitamisen ohella työskennellä muun muassa helsinkiläisessä sisustustoimistossa.
Ruthista tuli jo lapsuuden rakkaan harrastuksen mukaisesti näyttelijä. Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä järjestettiin ahkerasti näytelmiä, joihin Ainolan, Aholan, Halosenniemen ja Suvirannan lapset ja nuoret osallistuivat. Myös rakkaus löytyi teatterimaailmasta, ja Ruth meni vuonna 1916 naimisiin näyttelijä Jussi Snellmanin kanssa.
Katarina oli alle kaksivuotias, kun perhe muutti Ainolaan. Katarina oli musiikillisesti lahjakas ja opiskeli Stuttgartissa pianonsoittoa. Katarina meni naimisiin varatuomari Eero Ilveksen kanssa vuonna 1924. Hän toimi myöhemmin – Ainolan kotimuseon avattua ovensa – yhtenä talon oppaista.
Margareta syntyi Ainolassa vuonna 1908. Toisin kuin muut sisaret, Margareta keskittyi pianon sijasta viulunsoittoon. Hän suoritti sisaruksista ainoana akateemisen loppututkinnon ja valmistui filosofian maisteriksi. Margareta meni naimisiin kapellimestari Jussi Blomstedtin (myöhemmin Jalas) kanssa ja työskenteli pitkään muun muassa Sibelius-Akatemian kanslistina.
Heidi syntyi Ainolassa perheen kuopukseksi vuonna 1911. Hän opiskeli Ateneumissa muotoilua ja valmistui keramiikkataiteilijaksi. Ainolasta löytyykin useita Heidin keramiikkateoksia. Heidi meni naimisiin arkkitehti Aulis Blomstedtin kanssa vuonna 1932. Pari oli alun perin ihastunut Margaretan ja Auliksen veljen Jussin häissä.
Tyttärien kasvatus
Aino ja Jean seurasivat aikansa keskustelua lastenkasvatuksesta ja tämä näkyi lapsia arvostavassa kasvatustavassa. Tyttäret kuvasivat Jeania vapaamielisenä ja lempeänä isänä, jolle uskalsi kertoa kaikesta. Jean oli usein poissa kotoa työmatkoillaan ja kotonakin ollessa työskentely vaati suurimman osan hänen ajastaan. Tästä syystä Ainolla oli suuri vastuu lasten kasvatuksesta.
Ainon harjoittama lastenkasvatus oli arkista ja käytännönläheistä. Hänen roolinsa esimerkiksi tyttärien varhaisessa koulunkäynnissä oli erityisen tärkeä, sillä sisarukset aloittivat koulunkäynnin Ainon opetuksessa. Opettajana Aino oli tyttärilleen tiukka, ja aina oppitunnin alkaessa hän muuttui äidistä opettajaksi. Ainon yksityisopetuksen jälkeen sisarukset jatkoivat koulunkäyntiään ensin Tuusulassa pienessä yksityisessä koulussa ja myöhemmin Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa.
Vaikka kaikki tyttäret muuttivat Helsinkiin, kävivät he usein vierailuilla Ainolassa. Erityisesti Ainon vanhuudenpäivillä tyttäret kävivät vuorotellen pitämässä äidilleen seuraa. Myös lukuisat lapsenlapset toivat iloa ja eloa Ainolan arkeen. Ainon kuoleman jälkeen tyttäret kunnioittivat äitinsä toivetta ja myivät Ainolan Suomen valtiolle vuonna 1972.
