Ainola - Aino ja Jean Sibeliuksen koti

Tervetuloa Ainolan kotisivuille, joissa voit tutustua säveltäjämestari Jean Sibeliuksen elämään ja toimintaan hänen kotioloistaan käsin.

Järvenpäässä, Tuusulanjärven maisemissa sijaitseva Ainola oli säveltäjämestari Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti vuodesta 1904 lähtien. Hirsistä rakennetun huvilan suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Etäisyys pääkaupungista tarjosi rauhan säveltäjän luomistyölle, ja lähistöllä asuvista taiteilijaperheistä koostui vilkas ystäväpiiri.

Sibeliuksen kuoltua 1957 ja Aino Sibeliuksen kymmenisen vuotta myöhemmin heidän viisi tytärtään myivät Ainolan valtiolle. 1972 perustettiin Ainolasäätiö hoitamaan kotia museona. Ainola on avoinna yleisölle kesäkausin toukokuusta syyskuuhun.

Ajankohtaista:

6.5.2011 Heidi Blomstedt designer 1911-1982- näyttely Ainolassa HEIDI BLOMSTEDT, designer 1911-1982   Näyttely Ainolan Aulis-kahvilassa 6.5. – 2.10.2011   Heidi Blomstedt, Aino ja Jean Sibeliuksen nuorin tytär, syntyi Ainolassa 20.6.1911. Hän oli Kaj Franckin ikätoveri.  Molemmat toimivat keramiikan ja lasin suunnittelijoina. Heitä yhdisti usko rationaalisen muotoilun merkitykseen elinympäristön tason kohottajana.   Heidi Blomstedt valmistui keraamikoksi Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1932. Koulun opettajana toimi keramiikkataiteilija Elsa Elenius, jonka puhdaslinjaiset muodot ja hienot lasitukset välittyivät oppilaiden töihin. Myös suomalaisen taidekeramiikan uranuurtajan A. W. Finchin Iris-keramiikka vaikutti Heidi Blomstedtin keraamikon työhön. Valmistuttuaan hän toimi itsenäisenä keraamikkona. Vuonna 1932 hän solmi avioliiton arkkitehti Aulis Blomstedtin kanssa. Sisar Margareta oli muutamaa vuotta aikaisemmin vihitty Aulis Blomstedtin nuoremman veljen kapellimestari Jussi Jalaksen kanssa. Aulis ja Heidi Blomstedtin perheeseen syntyi neljä poikaa. Jos ihmisellä on tarve tehdä, aina hän löytää siihen tilaisuuden. Olkoon sitten ympärillä koti ja lapset, mitä hajoittavia asioita tahansa, on taiteilija itse todennut. Perheen alkuaikoina asuttamaan taloon Munkkiniemen Tiilimäessä rakennettiinkin keramiikanpolttouuni, jonka korkeissa lämpötiloissa taiteilijan dreijaamat esineet saivat lasituksensa. Heidi Blomstedtin studiokeramiikkaa oli esillä taideteollisuusnäyttelyissä sekä Pariisin maailmannäyttelyn Suomen osastolla vuonna 1937. Hänen keramiikkatuotannolleen ovat ominaisia selkeät geometriset muodot ja hienostuneet lasitukset. Ainolassa voi nähdä useita Heidi Blomstedtin keramiikkaesineitä eri vuosikymmeniltä. Ne ovat tyttären lahjoja vanhemmilleen.   Heidi Blomstedt toimi itsenäisenä keraamikkona lukuun ottamatta opiskeluvuosien harjoittelua Arabian tehtaalla. Vuonna 1950 hän kuitenkin kokeili työskentelyä keramiikkatehtaassa Ruotsissa. Hän toimi vuoden verran Upsala-Ekebyn keramiikkatehtaassa, jonka piirissä työskenteli useita ruotsalaistaiteilijoita.   Kiinnostus teollisesti valmistettuun keramiikkaan johti hänet 1960-luvun alussa vierailevaksi muotoilijaksi Kupittaan Saven keramiikkatehtaaseen Turkuun. Heidi Blomstedt loi pelkistettyjen keramiikkaesineiden sarjan – kulhoja ja maljakoita – joille olivat yhteistä niukat geometriset perusmuodot. Ne oli suunniteltu siten, että niiden mittasuhteet soveltuivat toisiinsa, ja esineistä voitiin rakentaa ryhmiä. Modernisuudessaan poikkesivat täysin Kupittaan Saven muusta tuotannosta. Uusia töitä oli ensi kerran esillä Pinxin taidegalleriassa Helsingissä vuonna 1963. Nils Erik Wickberg näki niissä toteutuvan teollisuustaiteen idean vastapainona aikakauden liiankin itsekeskeiselle designille. Muotojen niukkuus antoi pääroolin hienostuneille värillisille lasituksille. Niissä hehkuivat taitetut keltaisen, ruskean, punaisen sekä syvän sinisen sävyt. Sarjallisuutta osoitti erikokoisten esineiden ryhmittäminen kokonaisuuksiksi niin näyttelyissä kuin valokuvissakin.   Heidi Blomstedt kokeili myös kuvanveistoa muovaillessaan savesta naamioita. Sysäyksen niihin antoi näky unen ja valveillaolon välimailla, jolloin silmien ohi kulki naamioita. Jollakin tavalla ne ovat muuta kuin tavalliset veistokset, Heidi Blomstedt kirjoitti. Naamioilla on pitkät traditiot, ja ne liittyvät rituaaleihin. Heidi Blomstedtin naamioissa aistii arkaaisen kulttuurin samalla tavoin kuin Amedeo Modiglianin kiviveistoksissa.   60-luvun lopulla Heidi Blomstedt siirtyi uuden materiaalin, lasin pariin. Riihimäen lasitehtaalla totutettiin hänen ensimmäiset lasiesinensä. Riihimäen lasitehtaalla oli kuitenkin vaikeuksia toteuttaa kaikkia taiteilijan ideoita, joten hänet ohjattiin Kumelan lasitehtaalle. Siellä valmistettiin kirkkaasta lasista paksuseinäisiä kulhoja ja maljakoita, jotka saivat nimen Lumilasi. Ajatus sarjallisuudesta näkyi myös lasiteoksissa. Kun ne esiteltiin Artekin myymälässä vuonna 1970, kirjoitti Heidi Blomstedt seuraavasti: Olen yrittänyt osoittaa, että teemojen rajoitetun määrän ei tarvitse merkitä yksitoikkoisuutta, mikäli esineiden muotoja, kokoja ja järjestelyjä käsitellään sarjallisesti vaihdellen. Lumilasi-sarjan muotojen systematisointi on sukua Alvar ja Aino Aallon ajatuksille käyttölasien suunnittelussa. Myös Kaj Franckin tuotannossa, erityisesti Kilta-astioissa, toteutuu sama idea systematisoinnista. Vahvimmin Kupittaan Saven keramiikkaesineiden ja Lumilasien muotokieleen vaikuttivat kuitenkin muotoilijan puolison, professori Aulis Blomstedtin vuosikymmeniä jatkuneet intensiiviset mitta- ja suhdetutkimukset. Heidi Blomstedtin standardisoinnissa toteutui funktionalismin idea kauniista arkitavarasta.   Heidi Blomstedt perusti 1965 yhdessä Maire Revellin kanssa sisustustoimiston Interdesign. Toimiston avustajana toimi Petra Suvanto. Interdesign suunnitteli yksityiskotien sisustuksia. Kun Heidi Blomstedt parin vuoden kuluttua suuntautui lasin muotoiluun, jatkoi Maire Revell toimistossa sisustustöitä.   Heidi Blomstedtin ura jakautuu kahteen erilaiseen kauteen. 1930-luvulta 1960-luvulle sitä leimasi työskentely studiokeramiikan parissa. Tämän jälkeen hän toteutti näkemyksiään teollisuustaiteesta savi- ja lasiteollisuuden piirissä. Heidi Blomstedt oli kuitenkin aina itsenäinen muotoilija. Häntä eivät sitoneen tehtaan markkinoinnin asettamat toiveet ja vaatimukset. Sekä Kupittaan Savi Oy:ssä toteutettu keramiikka että lasiesineet edustavat tinkimätöntä, trendeistä piittaamatonta muotoilua. Ne osoittavat muotoilijan sanoja lainaten, että yksinkertaisuudella on perusteltu oikeutuksensa nykyaikaisessa sisustuksessa.    Heidi Blomstedtin 100-vuotisnäyttely Ainolassa jakautuu kahteen osaan. Taitelijahuvilassa on alkuperäisillä paikoillaan Ainolaan lahjoina saatuja käsin dreijattuja esineitä vuosikymmenien varrelta. Kahvila Auliksen vitriineissä nähdään Heidi Blomstedtin muotoilemaa teollisesti tuotettua keramiikka ja lasia sekä yksilöllisiä koristenaamioita. Kaikki näyttelyesineet on lainattu yksityiskokoelmista.   Näyttelyn tuottaja: Ainolasäätiö Kuraattori ja käsikirjoitus: Timo Keinänen Suunnittelu: Severi Blomstedt, Hilkka Helminen ja Timo Keinänen           Takaisin