Ainolassa asui 1900-luvun alkupuolella nykymittapuun mukaan suurperhe: isä, äiti sekä heidän tyttärensä Eva, Ruth, Katarina, Margareta ja Heidi. Lisäksi talossa asui 1910-luvulta lähtien vakituisesti kaksi apulaista, Aino Kari ja Helmi Vainikainen. Heikki ”Hesa” Sormunen asui Ainolassa ollessaan kivijalan kamarissa, jota alettiinkin kutsua Hesan kamariksi.

Arkielämä rytmittyi Jean Sibeliuksen kotona ollessa hänen työskentelynsä mukaan. Hän työskenteli pääosin öisin ja nukkui vastaavasti aamulla pidempään kuin muu perhe. Tyttäret sopeutuivat hiljaisuuden vaatimukseen, eikä se tuntunut heistä painostavalta.

”Isän työ rajoitti myös perheen elämää. Kaikki tyttäret opiskelivat soittoa -pianoa- ja minä sen lisäksi viulua ja alttoviulua, mutta emme saaneet koskaan harjoitella, kun isä oli läsnä. Silloin, kun hän lähti jokapäiväiselle pitkälle kävelyretkelleen Ainolan puistoon ja metsään, Temppeliin, kuten hän sanoi, me harjoittelimme soittoläksymme. Kun hän palasi, oli talo taas hiljainen.”

-Margareta Jalas

Arki noudatti tarkkaa rytmiä: ”Klo 10 pappa ja mamma” lähtivät kävelemään. Sitä ennen oli juotu kahvi yhdeksän aikoihin ja puolen päivän aikaan syötiin aamiainen. Päiväkahvia juotiin kahden-kolmen välillä ja päivällinen, Helmi Vainikaisen mukaan oikein reilu, viiden kuuden aikaan.

Aino Sibelius vastasi aterioiden suunnittelusta, tavaratilauksista ja vieraskäynneistä. Hänen tärkeimmät apulaisensa olivat perheessä lähes 60 vuotta työskennelleet sisäkkö Aino Kari ja keittäjä-lastenhoitaja Helmi Vainikainen. Työnjako muodostui vuosikymmenien varrella saumattomaksi, eikä Ainolassa ollut koskaan ”kahden kerroksen väkeä”.